Dan Kurtzmanin "Varsovan geton kansannousu" (Art House, 2005) kuvaa niitä vajaata kolmeakymmentä päivää keväällä 1943, jolloin Varsovan geton juutalaiset nousivat aseelliseen vastarintaan SS:n kaavailemien pakkosiirtojen alla. Taistelu tiedettiin toivottomaksi jo sen käynnistyessä, mutta siitä huolimatta heikosti aseistautuneet juutalaiset pystyivät pitämään puoliaan ylivoimaista vihollista vastaan niin bunkkereissa, palavissa rakennuksissa kuin viemäreissäkin. Sanottavammin apua ei ollut tiedossa sen enempää antisemitismiin taipuvaisilta puolalaisilta kuin liittoutuneiltakaan, vaikka viestejä geton ulkopuolelle saatiinkin lähetettyä. Kurtzmanin kirja on taitavasti kirjoitettua populaarihistoriaa, jota on vaikea laskea käsistään. Se tempaa mukaansa ja järkyttää samanaikaisesti kuvatessaan taistelevaa mutta tuhoon tuomittua gettoa, joka toi tapahtumien keskelle joutuneista ihmisistä esille niin ne parhaat kuin pahimmatkin piirteet. Kirjailijan tutkimustyö on ollut pitkäjänteistä ja