Suhteellisen sujuvasti etenevää tekstiä, josta kuitenkin puuttuu kaikki omaperäisyys. Tavanomainen kaukopartiokertomus kaikessa puuduttavassa ennustettavuudessaan. Lisäksi Haapasen tekstissä miesten keskenään käymät keskustelut ovat osin luonnottomia arkipuheeksi ja siksi epäuskottavalta kuulostavia. Esimerkiksi lauseenvastikkeita (s. 29: ”Liittyvätköhän näkemämme polut näihin puihin?”) ei arkipuheessa tapaa, vaan niiden sijasta käytetään relatiivilauseita. Näin ollen kysymyksen uskottavampi muoto olisi esimerkiksi: ”Liittyyköhän ne polut jotka/mitkä me nähtiin näihin puihin?” Tämän Haapasen tekstin luonnottomuuden tunnistan myös siitä, että minulla oli joskus vuosia sitten mahdollisuus jutella kolmenkin entisen kaukopartiomiehen kanssa eikä yksikään heistä puhunut Haapasen kirjan henkilöhahmojen tavoin. Kokonaisarvio: peruskauraa, jossa kuitenkin muutamia kiinnostavia yksityiskohtia.