Naisvihaajat voisivat saada tästä joitakin vinkkejä, miten pitää valehdella siten, että valhe kuulostaa niin todelta, ettei se mitenkään voi olla totta. Muistan romaanin juonen, mutta en ole tehnyt kirjasta muistiinpanoja, joten (vaikka olen Antti Tuurin ihailija) en osaa kertoa, pidinkö tästä teoksesta. Tämä muistamattomuus kielii joko siitä, että olen menettämässä muistini tai vaihtoehtoisesti jotakin teoksen laadusta.