Antologioille ominaisesti novellien laatu vaihtelee laidasta laitaan. Teoksesta löytyy sekä erityisen onnistuneita, moderniin ympäristöön sijoitettuja tulkintoja goottilaisen perinteen emotionaalisesta ydinmehusta että menneiden aikojen kuvastoa häpeilemättä hyödyntäviä pastisseja. Jälkimmäisissä osa kirjoittajista on selvästi mukavuusalueensa ulkopuolella ja lukijalle on kiusaannuttavaa seurata, kuinka jokunen novelleista kompastelee pahasti pyrkiessään mallintamaan vanhanaikaista kieltä. Heikkouksistaan huolimatta Varjojen lumo onnistuu kuitenkin muutaman onnistumisen voimin rimpuilemaan plussan puolelle.