Teos on vastarintakirja. Päähenkilöt eivät myötäile vallitsevia tapoja, mutta eivät he ole rikollisiakaan, vaikka – no, en kerro. Austerin romaaneissa usein sattuma sanelee, eli kirjailija on teoksen luojana vastuussa siitä, mitä kirjan sivuilla tapahtuu, ja henkilöt ovat täten lastuja laineilla. Lopussa yksi yksityiskohta on pilata kokonaisuuden uskottavuuden. Auster ei ilmeisesti tiedä mitään muistitikuista tai muista varmuuskopioinneista. Ehkä pitäisi.