Mielenkiintoisinta tässä jännitysromaanissa on erään rikollisen keskushenkilön tarve ryhtyä ei-rikolliseksi eli viettää normaalia arkea. Jos ikinä mahdollista, tässä tietty jälkiviisaus vaikuttaa luontevimmalta. Kuin Aaken suusta kuulisi: ”Mitäs läksit!” Tehtyä ei koskaan saa tekemättömäksi, mutta kurssia voisi luulla mahdolliseksi korjata. Ehkä voi, ehkä ei. Siksi suosin jälkiviisaana etukäteisviisautta.