Jos kirja olisi juoksija, Tuhon lapset olisi Lasse Viren. Alkuun kirja etenee maltillisesti sisärataa, ei hötkyile, mutta ei herätä huomiota. Vähitellen meno kiristyy ja piristyy ja sija letkassa kohentuu vähä vähältä, kunnes tiukka 600 metrin kiri pesee koko muun porukan. Teos voisi juonen kuljetuksellaan ansaita täydet pisteet, ja kirjan pappi olisi huikea tyyppi missä näytelmässä tahansa, mutta hieman tähtiä täytyy vähentää ylenpalttisesta sotakuvauksesta, vaikka se itsessään tarjoaakin sopivasti dramaattiset kehykset tarinalle.