Dekkarina kirja on heikohko. Se on moraaliltaan vähintään epäilyttävä, mutta mielenkiintoinen lojaalisuuden ilmenemismuotoja tutkiessaan. Kirjailija on lojaali sankarittarelle, Ibrahim veljelleen, veli liigalle, äiti pojalleen. Ja sarja ei tähän pääty; poliisi on aluksi lojaali lähes kolleegalleen, sittemmin kolleegoilleen; isä lapselleen ja esimies alaisilleen. Useimmiten lojaalius perustuu vääristyneeseen tapakulttuuriin, mutta kukaan ei näytä sitä huomaavan. Herttaista? No ei varmasti. Onko siis lojaalius asiasta riippumatta rakennettu ihmisiin sisälle?