Tämä ei ole tavanomainen historiateos. Tekijän mukaan kirja ei pyri olemaan akateeminen tutkimus, vaan pikemminkin "synteesin yritys populaarimmalla tasolla, venäjäksi voisi sanoa 'istoritsheskij otsherk' ". Se pyrkii käsittelemään nk. stalinismia oppi-isän noususta aina viime vuosituhannen loppupuolelle, mm. ns. taistolaisuuteen saakka. Itse Stalinista ja tämän ajatuksista Suomesta ja suomalaisista ei juuri ole yksityiskohtaisempaa aineistoa. 'Populaarimpi taso' sisältää riskin, että omat näkemykset voivat ohjata lopputulosta. Mielestäni useissa kohdissa ja kokonaiskuvankin muodostamisessa näyttää näin käyneen. Tämä ilmenee mm. turvautumisessa joihinkin vanhoihin, 20- ja 30-lukujen ja sota-ajan näkemyksiin ja teemoihin. Tekijällä on tuossa mielessä perinteinen näkemys Suomen kansalaissotaan, johon hän tuon tuostakin palaa. Punaiset ovat siihen pääasiallisesti syyllisiä, ja hän mm. kummastelee, kuinka mieletöntä tai suorastaan rikollista on alkaa tehdä vallankumousta maailman demokra