Kymmenistä Wallander-dekkareista tämä on yksi heikoimmista. Lassgårdin roolityö mielessä kirjan Wallander on outo epeli, ajelee kännissä ja haaveilee eksästä ja uudesta naissyyttäjästä tajuamatta itsekään, mitä polkua taapertaa. Poliisityökin on paikoin silkkaa kohellusta, mutta ei Ruotsin poliisi tällainen surkimus ole, vaikkei Palmen murhaa koskaan ilmeisesti selvitäkään.