Tämä on Seppo Jokisen 14. Koskinen-kirja. Lyöty mies-kirja koostuu kolmestatoista rikosnovellista, joissa jo monelle lukijalle legendaariseksi tullut, jääräpäinen komisario Koskinen selvittelee tai asiakkaittensa kautta muuten sivuaa ihmiselon iloa ja kurjuutta sen kaikissa ilmenemismuodoissa. Ihailen Jokisen kykyä luoda turhaa väkivaltaa karttava ja todentuntuinen tarina, jonka pääosassa on vieläkin todentuntuisempi elämän kolhima henkilö. Agatha Christie on kirjoittanut joitakin rikosnovelleja, samoin Mauri Sariola. Heidän lyhyet tarinansa kuitenkin ovat vain väkisin kokoon puristettuja, selitteleviä, kuivia tapahtumaluetteloita. Lyöty mies-rikoskertomuksista jokainen sisältää pienen ihmisen elämästä sen kaikkein suurimman tarinan. Tarinan jossa lukija elää koko ajan niin lähellä, että miltei aistii Pirjo-äidin kylmän hien, Sonja-miniääkin kuvottavat lihavan appiukon pierunhajut tai komisarion entisen koulukaverin viinahöyryt . Kiinnostustani ei ainakaan vähentänyt se, et