Jollei Venäjältä ole tullut muuta hyvää, niin ainakin vanhaa erinomaista kirjallisuutta. Tämä Nikolai Gogolin (1809-1852) romaani on mainio esimerkki. Huumori on suorastaan hykerryttävää. Kirjailija pilkkaa surutta Venäjän 1800-luvun mahtailussaan naurettavia säätyläisiä, ja typerää, korruptoitunutta virkamieskuntaa. Luonnekuvaukset edellä mainituista ovat huomoristisuudessaan vailla vertaa. - Monella tavalla on ihmisen koitettava ansaita leipänsä, jopa rikastua. Ellei muuten, niin ostamalla tilanomistajilta kuolleita sieluja, kuten kollegineuvos Tsitsikov tekee; saadakseen näistä kuolleista maaorjista jonkinlaista valtiollista avustusta. Henkikirjoissahan nämä sielut vielä ostohetkellä ovat. Romaani loppuu jotenkin kesken; ei selviä kuinka ostohommassa lopultakin käy. Tuottaako se kollegineuvokselle tuloja. Paljastuessaan Tsitsikov joutuu ottamaan paikkakunnalta hatkat, mutta kauppakirjat on tehty. - Romaaniin on liitetty henkilögalleriasta mainioita piirroksia. - Pertti Rampanen -