Tällä kirjalla on merkittävä yhteiskunnallinen sanoma. Kirjassa on kaksi päähenkilöä, joista toinen on se jonka kohtaloa voidaan pitää varoittavana esimerkkinä. Moni lukija voi samastua päähenkilöiden kotiäitiaikaan, jolloin aikuinen seura on olematonta tai joutuu tyytymään sellaisiin kotiäitikavereihin, joiden kanssa ei oikeastaan ole mitään muuta yhteistä kuin vaahtosammuttimen kokoinen pallo jalassa ja päivät pitkät töissä oleva mies. Pikkulapsi on samalla kertaa rakas ja raskas. Äiti yrittää olla täydellinen, mutta vetää siinä överiksi. Tukijoukkoja toisella päähenkilöllä ei ole kuin kuvitelmissaan. Kun hänen miehensäkin joutuu poistumaan monen päivän reissulle ulkomaille, tilanne kärjistyy huolestuttavalla tavalla todellisuuden ja mielikuvituksen taisteluksi. Toisen päähenkilön seikkailut kuvitteellisten kavereiden kanssa lukee joko ylimalkaisesti tai yksityiskohtaisesti. Itse en jaksanut keskittyä niihin, mutta muuten kirja oli täyttä tavaraa alusta loppuun asti.